Demon Days

KTK-I




Syntymäaika13.12.2011 (12-vuotias)
Ikääntyminensatunnainen
Rotu ja sukupuolisuomalainen puoliverinen, ori
Säkäkorkeus ja väri170cm, musta
RekisterinumeroVH12-031-0439
MaahantuojaWhitehall
OmistajaNarie (VRL-08808)
Laji & koulutustasokouluratsastus, Grand Prix
Meriitit KTK-I

Demon Days on hermoja raastava ori, jonka luonne saa usein monien pinnat kireälle. Kelmi saa kokeneemmankin ratsastajan suorastaan itkemään lähellään, sillä Kelmi ei jätä yksinkertaisesti vierellään olevia ihmisiä hetkeksikään rauhaan. Ori on siis erittäin ilkikurinen tapaus. Se nauttii ihmisten härnäämisestä niin karsinassaan kuin ratsastaessakin. Kelmi ei tulekaan kovin monien kanssa toimeen. Vain luotettaville ihmisille se osoittaa arvostusta ja yhteistyökykyisyyttä. Kelmi onkin vain yhden ihmisen hevonen, se ei viihdy tallityttöjen kiehnäyksen kohteena. Vaikka tämä herra onkin todella haastava poitsu, osaa se käyttäytyä kauniistikin. Luotettavan ihmisen lähellä Kelmi on oma rento ja rauhallinen itsensä. Tietenkin orista silloinkin löytyy orimaisia piirteitä, mutta se käyttäytyy paljon hillitymmin ja asiallisemmin. Haasteellisesta luonteestaan huolimatta Kelmi on loistava kilpahevonen, jolta löytyy kadehdittavasti luonnollista taitoa.

Taluttaessa Kelmi ei meinaa pysyä paikallaan millään. Se hyppii hoitajan edellä ja suorastaan raahaa tätä perässään. Välillä ori saattaa kavahtaa ylväästi pystyyn tai viskoa päätään kärsimättömästi. Erityisesti tamman ohi mennessä Kelmi saa jos jonkinnäköisiä kohtauksia. Silloin sitä on jopa erittäin hankala pidellä kiinni. Tarhassa Kelmi tuntee oman arvonsa. Se ei alistu lauman hännille, vaan vaatii itselleen johtajan roolia. Kelmille parasta onkin ehkä tarhailla yksinään. Poikkeustapauksena ovat rauhalliset ja alistuvat orit/ruunat, joiden kanssa Kelmillä on pieni mahdollisuus tulla toimeen. Orin tarhasta hakeminen puolestaan on yhtä tuskaa. Herran mielestä on hauskaa juoksennella kaula kaarella tarhasta hakijaa pakoon. Kelmin pyydystys tuokiot kestävätkin yleensä monia kymmeniä minuutteja. Kannattaa siis kylmillä keleillä varustautua muuhunkin kuin vain huppariin! Edes porkkanat tai kauhakulholliset eivät oria miellytä. Se nauttii juoksemisesta ja leikkimisestä.

Hoidettaessa Kelmi on omalla tavallaan suloinen. Sen energisyyttä ja levottomuutta on hauska katsella. Jos hoitajalla on kuitenkin hiukankin huono päivä, ärsyttää Kelmin tekemiset ylivoimaisen paljon. Tämä ori jos kuka kannattaa sitoa kiinni hoitamisen ajaksi. Jos Kelmin jättäauml;ä karsinassa vapaaksi hoidon ajaksi, se saattaa keksiä vaikka mitä. Yleensä ori on lähtenyt livohkaan karsinan avonaisesta ovesta, riehunut ruokavarastossa sekä lantalassa. Paikallaan Kelmi ei kuitenkaan ole edes kiinni sidottuna. Yleensä se kuopii kyllästyneenä maata ja riuhtoo riimunnarua taikka ketjua. Välillä ori saattaa steppailla riimunnarun varressa niin paljon, kuin se vain antaa myöden. Harjattavana olosta ori ei erityisemmin nauti. Se tietää harjauksen olevan pakollista, jonka vuoksi se sietääkin hetken harjattavana olemisen. Pitkät rapsuttelu ja ripsuttelu tuokiot saavat kuitenkin orin hulluuden partaalle. Ne siis tulisi jättää ihan suosiolla väliin. Jekkuilut eivät lopu toki tarhassa juoksentelemiseen ja karkailuun. Välillä Kelmi saattaa napata harjapakista harjan, jota se heiluttelee tympääntyneen hoitajan edessä, eikä suostu antamaan sitä takaisin. Joskus ori saattaa myös näykkäistä pyllystä tai repäistä paidan hihan riekaleiksi. Se suorastaan nauttii turhautuneesta kiillosta hoitajan silmissä. Jalkansa Kelmi nostaa ensin nätisti ylös, mutta nyppii niitä koko puhdistuksen ajan. Kavioiden puhdistus on kuitenkin onneksi Kelmin kanssa yllättävän helppoa. Satulointi puolestaan sujuu mutkitta. Joskus Kelmi saattaa vähän karttaa satulaa ja mennä seinään kiinni, mutta tämä on melko harvinaista. Suitsien laitto puolestaan on todella hankalaa. Isokokoinen ori kurottaa päänsä niin korkealle kuin saa, eikä halua millään ottaa kuolaimia vastaan. Yleensä suitsien laittamiseksi tarvitaankin palli tai jotain muuta vastaavaa. Eläinlääkärin käynnit, pesut sekä kengitykset sujuvat yleensä ihan suhteellisen hyvin - Kelmin jekkuilusta huolimatta. Pestäessä kannattaa laittaa huonompaa päälle ja valmistautua kunnon vesisotaan.

Ratsastaessa Kelmi on todella osaava, mutta aluksi melko kammottava. Orille on ominaista uuden ratsastajan testaaminen. Tämä tarkoittaa toisinsanoen pukkikohtauksia, äkkinäisiä pysähdyksiä sekä kaikenmaailman ihme loikkia. Kelmin selästä onkin lentänyt useampikin ratsastaja. Luotettavan ja osaavan sekä tutun ja turvallisen ratsastajan kanssa Kelmi kuitenkin toimii mutkitta. Se käyttäytyy yleensä ihan kauniisti, mitä nyt joskus saa innostuneita spurtteja. Erityisen taitava Kelmi on kouluratsuna. Se onkin koulutettu ihan huipulle, eli Grand Prix tasolle saakka. Kelmille ei tunnukkaan mikään tuottavan ongelmia. Yleensä se on alusta asti sulavaliikkeinen ja se kuuntelee herkästi. Alkuverryttelyjen ei siis tarvitse olla kovin pitkiä tai monipuolisia. Kelmi toimii niitä ilmankin. Siltä sujuvat mutkitta niin eriläiset väistöt, kuin tempojenkin vaihtelut. Edes laukanvaihdot tai piaffet eivät tuota orille hankaluuksia. Yleensä valmennuksista ei olekaan juuri mitään hyötyä Kelmin kanssa, se kun tuntuu olevan jo huipulla. Esteillä puolestaan Kelmi saattaa olla epäluotettava ja hieman vauhkokin. Se rynnii esteeltä toiselle, eikä tahdo juurikaan kuunnella ratsastajaansa. Välillä kaahatessaan se tiputtelee esteitä tai saattaa tehdä vaarallisiakin hyppyjä. Kelmin kanssa saa siis todellakin olla tarkkana hypätessä. Hyppytaktiikka orilla on kuitenkin kohdallaan. Se hyppää juuri sopivan välimatkan päästä. Välillä tuntuu, kuin ori osaisi itse laskea esteiden välit ja laukka-askeleensa. Maastovarmakaan Kelmi ei ole. Se saattaa välillä ryöstää ja saada jos minkänäköisiä pukkikohtauksia. Orin kanssa olisikin turvallista lähteä kaverin kanssa maastoon.

Kilpailuvietti Kelmillä on täys kymppi. Se vihaa häviämistä ja nauttii saadessaan laukata viimeistä kunniakierrosta. Kilpahermot orilla ovat täydet kympit. Se ei jännitä väkipaljoutta, vaan ottaa yleensä ihan chillisti. Toisaalta tammat saattavat saada sen pään ihan sekaisin. Orin kanssa olisikin parempi olla hieman muista kauempana, jottei vaaratilanteita synny. Alkuverryttelyssä ori odottaa jo innoissaan tulevaa tapahtumaa. Erityisesti kouluratsastuksessa herra loistaa. Katsojien suut avautuvat ihmetyksestä, kun ori näyttää taitojaan kentällä taikka maneesissa. Kelmillä onkin selkeästi kilpailijan verta suonissaan. Se on kerrassaan upea hevonen jekkuilustaan ja hankaluudestaan huolimatta.


i. Abaco van der Abt
evm
ii. Domenico Alberti
evm
iii. John Antes
evm
iie. Francois
evm
ie. Chantilly Codex
evm
iei. Sadie
evm
iee. Unix
evm
e. Ars Nova
evm
ei. Waitangi
evm
eii. Palermo
evm
eie. Kia Ora
evm
ee. Tahitian
evm
eei. Ramesses II
evm
eee. Tanite Dynasty
evm

Sukuselvityksestä kiitos VP!

Kelmin isä, Abaco van der Abt on musta, 171 cm korkea trakehnerori joka on tehnyt merkittävän kilpailu-uran kouluratsastuksen Grand Prix tasolla. Ori oli lupaava jo varsana, jolloin se voitti useita ikäluokkakilpailuita ja jatkoi menestymistä yhä avoimissa luokissa voittaen muun muassa kolme peräkkäistä World Cup kilpailua. Ori tunnetaan kouluratsastuspiireissä varmasta luonteestaan, sekä energisestä liikkumistavastaan jonka lisäksi sen ratsastajan tiedetään kuvailevan oria useasti lauseella "Abaco van der Abt on fantastinen ori, joka antaa kilpailumatkoilla aina sataprosenttisesti kaikkensa." Tänäpäivänä Abaco van der Abt on jättänyt kilpailuareenat jälkeläisilleen, ja keskittyy lähinnä tammojen tapaamiseen. Ori on hyväksytty useiden puoliverirotujen jalostukseen, mutta se astuu pääsääntöisesti vain trakehnertammoja sukulinjojen yhteneväisen linjan säilyttämiseksi. Jälkeläisiä Abaco van der Abtilla on tällä hetkellä 20 kappaletta, joista suurin osa vaikuttaa kouluratsastuksen luvatussa maassa Saksassa. Abaco van der Abtin tiedetään jättävän varsoilleen hyvää, kilpailu-urheiluun sopivaa luonnetta sekä vahvaa liikelaajuutta.

Isänisä Domenico Alberti on musta, 171 cm korkea kantakirjapalkittu trakehnerori, joka polveutuu hyvin vanhanaikaisesta trakehner-sukulinjasta. Domenico Alberti oli aikansa legenda, joka kilpaili hyvin tuloksin aina Grand Prix tasolla asti. Valitettavasti orin ura päättyi kilpailumatkalla tapahtuneeseen onnettomuuten, jossa orin vasemman etujalan hankoside sai vakavan vaurion. Domenico Alberti ehti jättää ennen raskasta lopetuspäätöstä muutaman hienon jälkeläisen, joista mainittavimpia on ehdottomasti World Cup tasolla kisanneet ori Abaco van der Abt sekä tamma Bionce. Isänemä Chantilly Codex on rautias, 168 cm korkea trakehner, joka polveutuu osittain vanhanaikaisista ja osittain nykypäiväisistä sukulinjoista. Chantilly Codex oli eläessään Saksalaisen kouluratsastusclubin omistama hevonen, jolla kilpailtiin aina Intermediaite-tasolle asti. Chantilly Codexin kerrotaan olleen luonteeltaan helppo ja leppoisa hevonen, joka nautti yleisön eteen pääsystä jonka johdosta tamma olikin aina parhaimmillaan kilpailutilanteissa. Chantilly Codex jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, sillä monen harmiksi tamma ei tiinehtynyt uudelleen lukuisista yrityksistä huolimatta vanhoilla päivillään.

Kelmin emä Ars Nova on ruunikko, 173 cm korkea kantakirja I-palkittu suomalainen puoliveritamma, joka on saanut useissa tammanäyttelyissä ja laatuarvosteluissa yhdeksän ja kymmenen pisteen rivistöjä muun muassa rungosta, jaloista ja liikkeistä. Ars Nova huutokaupattiin vain kolme vuotiaana kantavana ollessaan lähes 30 000 euron kauppahintaan Suomesta Saksaan, jossa tamma pääsi asumaan tunnetun World Cup tason kouluratsastajan talliin. Varsomisen jälkeen tätä herkkää ja melko kuumaa tammaa alettiin ratsuttamaan kilpailuja silmällä pitäen, ja vanhetessaan tamma on kilpaillut aina Grand Prix-tasolla asti. Upean ja menestyksekkään kilpauran päätteeksi Ars Nova on siirtynyt uudelleen jalostuskäyttöön, ja sillä on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan kolme jälkeläistä.

Emänisä Waitangi on musta, 174 cm korkea saksalaissyntyinen trakehnerori, joka polveutuu osittain englantilaisesta täysiverisestä. Waitangi oli kevytrunkoinen, melko pitkäjalkainen hevonen, joka teki hajanaisen kilpailu-uran Grand Prix tasolla. Koska ori oli ratsastaessa herkkä ja kuuma, oli sopivan ratsastajan löytäminen vaikeaa - loppujen lopuksi kokenut kouluratsastaja Axel Butler kiinnostui orista, jonka ansiosta orille saatiin viimeiset kilpailuvuodet yhteneväiseksi ja tuloksiltaan nousujohdanteiseksi. Emänemä Tahitian on ruunikko, 175 cm korkea suomalainen puoliveritamma, joka polveutuu vanhanaikaisista sukulinjoista, joissa yhdistyy muun muassa suomalainen puoliverinen, trakehner sekä englantilainen täysiverinen. Herkkä, mutta yhteistyökykyinen Tahitian ostettiin yhdeksän vuotiaana huutokauppatilaisuudessa Suomen maajoukkueeseen, jossa tamma ehti kilpailla jopa kuusi upeaa kautta. Kilpailu-uran päätteeksi Tahitian matka kulkeutui uudelleen kasvattajalleen, jossa tamma viettää tänäänkin rauhallisen, vanhan hevosen eläkepäiviä. Ennen eläkeikää tammalla teetettiin kolme upeaa varsaa, joista menestynein on tamma Ars Nova.

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaisäomistaja
ori White Nemphilim 15.03.2013 Downhill Disaster Disturbed Sporthorses
ori Devil Nights WH 01.01.2016 Kerosene Defective
ori Diabolic White 01.09.2016 Fringe Division Jenny
tamma Demon Marshmallow WH 20.08.2015 Dreamscape FIN Zelanda
tamma White December 24.12.2015 January Hukkapuro

Näyttelytulokset

10. heinäkuuta 2016 järjestyspaikka: Whitehall virtuaaliset show-näyttelytReserve Champion39 pistettä

Kilpailutulokset

Saavuttanut asetetut kilpailutavoitteet, KRJ-sijoituksia yhteensä 44 kpl.

Näytä kisakalenteri tästä



Päiväkirja

22.09.16 Koulutreeniä, kirj. Jannica (370 sanaa)

Pääsin tänään ratsastamaan uutta tuttavuutta Whitehalliin. Narie olisi lähipäivinä hyvin kiireinen ja oli siksi pyytänyt minua avustamaan orinsa kanssa. Nainen oli kyllä hyvissä ajoin varoitellut oriin olevan melkoinen rasavilli, mutta uskoin pärjääväni sen kanssa pitkällä orikokemuksella kuitenkin hyvin. Päästyäni paikan päälle huomasin ensimmäisessä tarhassa tutun mustan hevosen. Kävin ottamassa sen sisään ja harjailin perusteellisesti tutustuen samalla hieman oriin. Kelmi tutkaili minua epäluuloisesti, mutta antoi kuitenkin minun tehdä työni rauhassa. Se vaikutti tänään energiseltä, joten kunnon koulutreeni tulisi varmasti tarpeeseen. Ihan Grand Prix - tasolle eivät omat rahkeeni riittäneet, joten ori saisi tänään treenailla asioita vaativa A - tasolle asti. Talutin Kelmin kentälle, koska ilma oli mitä mukavin, vaikkakin syksyn viileys iski kyllä luihin ja ytimiin heti sinne päästyämme. Laskin jalustimet alas ja kiristettyäni satulavyön nousin tottuneesti kyytiin. Jouduin hieman lyhentämään jalustinhihnoja, sillä olin huomattavasti Narieta lyhempi. Saatuani kaiken ojennukseen ohjasin orin uralle kävelemään. Se vaikutti tänään pirteältä ja minulla oli hyvä fiilis ratsastuksen suhteen!

Kelmi vaikutti hyvin avuille tulevalta heti alkutunnista, mutta takaraivossa muistuivat silti Narien sanat, joiden mukaan oriin ei ollut luottamista pitkien vapaiden jälkeen. Alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa sujuivat hyvin, ori ravasi innokkaasti eteenpäin, mutta malttoi silti kuunnella pienetkin apuni ja hidasti tarvittaessa. Se ei kuitenkaan olisi malttanut taipua kunnolla volteilla ja ympyrällä, joten otin sen hetkeksi keskiympyrälle ja treenasimme siinä pienen tovin. Kun perusasiat alkoivat sujumaan otin ympyrällä vielä siirtymisiä. Ne tuntuivat harmittavan oria, mutta kyllä se alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan ja kuunteli paremmin jo istuntaa ennen kuin annoin Kelmin siirtyä kävelemään hetkeksi.

Kävelyhetken jälkeen aloimme harjoitella yksittäisiä koululiikkeitä ja päätin lopuksi kerrata yhden kouluohjelman vielä. Kelmi suoriutui liikkeistä kohtalaisesti, muttei olisi oikein malttanut tehdä niitä loppuun asti. Etenkin avotaivutuksissa sillä tuntui olevan kova kiire päästä menemään avuilta eteenpäin. Lopuksi otin vaativa A:n kouluohjelmaa kerran läpi. Ori oli hieman liian eteenpyrkivä, mutta tempo kuitenkin aina hidastui kun pyysin. Laukassa tosin oli hieman haasteita saada oria asettumaan ja keskittymään, mutta sitä todennäköisesti vain jännitti uusi ratsastaja. Ohjelmaan kuului myös muutama laukanvaihto, joissa orilla selkeästi oli vähän muuta mielessä ja vaihtojen väliin tuli turhaa sähläämistä. Teimme laukassa ilmenneiden ongelmien vuoksi vielä muutamia laukasta käyntiin siirtymisiä ja parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen alkoi ori onneksi kuuntelemaan kohtalaisesti apujani mukisematta. Loppuraveissa sain Kelmin jo rentoutumaankin hieman eteen-alas, mihin olikin hyvä lopetella tämän kertainen treeni.

23.09.16 Harmaata ja ikävää, kirj. Jannica (320 sanaa)

Tänään oli vuorossa viikon toinen ratsastus Narien Kelmi - oriilla. Odotin ratsastamaan pääsyä todella innokkaasti, koska eilinen oli sujunut niin hienosti ottaen huomioon orin haastavan luonteen. Päätin tänäänkin keskittyä koulutreeniin, koska en ollut saanut Narieta kiinni kiireiden vuoksi, enkä uskaltautunut orin kanssa yksin vieraisiin maastoihin, etenkin kun ori kuulemma pukitteli maastolenkillä mielellään.. Ajattelin myös lopputunnista hieman virkistää orin liikuntaa ja tuoda vaihtelua puomiharjoituksilla, en kylläkään tiennyt miten niiden kanssa mahtaisi sujua, oliko ori ylipäätään puomeja ylittänyt koskaan?

Haettuani orin tarhasta hoitelin sen kaikessa rauhassa, kello näytti vasta neljää, eikä minulla ollut mikään kiire, kun päivänvaloakin riitti vielä pari tuntia ainakin pikkusateesta huolimatta. Saatuani orin varustetuksi talutin sen kentälle nousten selkään jakkaran avulla. Alkuverryttelyjä aloittaessani huomasin Kelmin olevan tänään erittäin reipas, jopa eiliseen verrattuna, joten oli ihan hyvä etten ollut päätynyt lähtemään sinne maastoon. Työskentelin alkuverryttelyn käyntiosuuden vaihdellen erilaisia tehtäviä väistöistä voltteihin ja sitten teimme ravissa samoja juttuja vaihtaen välillä suuntaa. Sen jälkeen olivat vuorossa jännittävät laukannostot, jotka eivät olleet ihan menneet eilen nappiin.. Tänään laukat olivat kuitenkin rauhallisemmat molempiin suuntiin. Hetken uralla laukattuani kokeilin vastalaukka- ja laukanvaihtoharjoituksia orin lämmettyä. Ori sai isot kehut välikäyntien kera, joiden jälkeen jatkoimme laukkaharjoitusten parissa. Sen jälkeen harjoittelin vielä eilistä kouluohjelmaa sekä pituushalkaisijalla pysähdyksiä orin kiireisyyden vuoksi. Kelmillä oli hieman ongelmia pysähtyä suorassa suoralla linjalla, mutta asteittain homma lähti paranemaan ja ori keskittyi jo paremmin kuuntelemaan istuntaa. Kelposuoritukset saatuani otin muutamia kokoavia harjoituksia vielä laukassa ja ravissa ennen puomeille siirtymistä.

Aloitin suoralle uralle laittamistani muutamasta puomista, jotka ylitimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Se sujui hienosti, ei ollut tämä selvästikään mikään eilisen teeren poika! Seuraavaksi olivat vuorossa laukkapuomit ympyrällä, joissa riittikin sitten enemmän haastetta isolle orille. Reippaasti se kuitenkin yritti parhaansa ylittäessään puomit molemmista suunnista. Lopuksi otin kevyessä istunnassa vielä laukkaa uralla, koska orilla tuntui olevan ehtymättömät energiavarastot. Vihdoin sen kiiltävä karva alkoi olla vaahdon peitossa ja päätin aloitella loppuverryttelyt. Kelmi haki niiden aikana oikein kivasti peräänantoon ja varsinkin takapään käyttö oli positiivinen yllätys eiliseen verrattuna.


-->