virtuaalihevonen

Crayon Adira

KRJ-I, KTK-III
Perustiedot
Syntymäaika 21.05.2014 (12 v.)
Ikääntyminen satunnainen
Rotu ja sukupuoli suomalainen puoliverinen, tamma
Säkäkorkeus ja väri 169cm, rautias
Laji & koulutustaso kouluratsastus, Grand Prix
 
Rekisterinumero VH14-031-0772
Kasvattaja Crayon
Omistaja Narie (VRL-08808)
palkittu tammikuussa 2015 III-palkinnolla
palkittu joulukuussa 2016 KRJ-I (8 + 40 + 21 + 22 + 9,5 = 100,5 p)
2-polvinen
i. Virus PB
holstein
ii. Leviathan
VIR MVA Ch, KTK I, KRJ I
holstein
iii. Solar Spectacleevm
iie. Vanira Mayevm
ie. Venom GER
KRJ-II
holstein
iei. Grayscale evm
iee. Mongrelevm
e. Oldsfell's Adelheid
oldenburg
ei. Aloysious
KRJ-III
oldenburg
eii. Alphnoseevm
eie. Lottieevm
ee. Schöne Amelie
KRJ II, ERJ III
oldenburg
eei. Ciceroevm
eee. Schöne Arielleevm

Jälkeläiset

Sukupuoli Nimi Syntymäaika Emä/Isä Omistaja
ori Suprant Difrent (KTK-II) 27.09.2014 Daniel Ramant Warmbloods
ori White Dominic (KRJ-I, KTK-II) 09.01.2016 Oldfinion Damien Hervannan Oriasema
tamma Ramant Adalia 05.04.2015 Crayon Vidar Devilsfair



© Jacques Toffi


Kisatulokset

Kilpailutulokset

Saavuttanut asetetut kilpailutavoitteet: KRJ porrastetuissa tasolla 11/10.

Päiväkirja & valmennukset

Marraskuussa 2016, rukkanen
Pörröturkin kasvattanut puoliveritamma katseli uteliaana minua kun avasin tarhan portin. Lähestyin sitä varovasti, mutta tamma tulikin yllätyksekseni lähelle omatoimisesti. Ade oli kaunis, talvikarvoineen kaikkineen. Napsautin riimunnarun sen riimuun kiinni ja lähdimme kävelemään tallia kohti. Ade vaikutti kaikinpuolin reippaalta, lempeältä ja helpolta käsiteltävältä. Tänään meidän olisi tarkoitus lähteä käymään pikkuisella maastolenkillä. Tallissa hain hetken aikaa oikeita varusteita, pienellä avustuksella ne löytyivät. Harjasin pörröisen tamman kunnolla, satuloin sen ja pian olimmekin valmiita lenkille. Olin saanut hyvät ohjeistukset maastoreitille. Onneksi oli valoisaa, joten heijastimia ei nyt tarvinnut laitella päälle.

Ade seisoi tallipihassa kiltisti paikoillaan kun räpelsin itseni sen selkään. Tamma oli melkoisen iso omiin suomenhevosiini verrattuna. Satulaan päästyäni lyhensin vielä jalustinhihnat lyhyille jaloilleni sopiviksi ennen kuin annoin tammalle luvan lähteä liikkellee. Ade odotti, kärsivällisenä ja ymmärtäväisenä. Liikkelle päästyämme sen askel oli pitkä ja rauhallinen. Tuttua metsätietä pitkin se käveli tottunein askelin. Onneksi Ade tiesi paremmin kuin minä minne olimme menossa. Maisema oli valkea ja sää juuri sopivasti pakkasen puolella.

Hetken rauhallisen kävelyn jälkeen keräsin hieman ohjia lyhyemmäksi ja nostin ravin. Kuuliaisesti Ade totteli ja etenimme lumista tietä pitkin hyvin letkeää ravia. Suuren tamman askel oli mukava. Pitkällä suoralla oli kertynyt enemmän hankea, annoin Aden nostaa laukan ja pompimme isoin laukka-askelin hangen halki. Tamma tuntui innostuvan, hangessa se ei kuitenkaan voinut riehaantua oikeastaan yhtään liiaksi. Annoin sen laukata omaa tahtia rennosti eteenpäin. Avoimessa maastossa oli helppoa nähdä minne olimme menossa, joten hyvissä ajoin ennen maantielle saapumista ehdin hidastaa ratsuni käyntiin. Tien reunaa pitkin kävelimme takaisin kohti tallia. Pari autoilijaa ehti ohittaa meidät vielä viimeisten kilometrien aikana. Tumman tamman kohdalla ne hidastivat, molemmat kuskit heilauttivat kättään tervehdykseksi ja moikkasin heitä takaisin. Ade katseli autoja hieman epäilevästi, mutta jatkoi matkaa rennosti eteenpäin kun autot katosivat näkyvistä.

Tallilla laskeuduin satulasta ja annoin Adelle pari pientä porkkanapalaa. Talutin tamman sisään, purin siltä varusteet pois ja harjailin vielä hetken aikaa sen pörröturkkia. Oli ihanaa tutustua näin kilttiin tammaan. Vielä viimeiset herkut ja rapsutukset. Hei hei Ade. Oli kiva tutustua.